Laidunnetaan kirjoja

Olen lukenut kirjan.
Paperille painetun.
Ensimmäisellä lukukerralla luin sen luku luvulta alusta loppuun.
Ensimmäisen lukukerran jälkeen olen siirtynyt selailevaan lukutapaan.
Etsin tiettyjä ajatuksia. Yritän saada eri puolilla kirjaa sijaitsevat ajatukset törmäilemään.
Muodostamaan uusia ajatuksia.
Jotka minä voi ottaa haltuuni.
Muuttaaa toiminnaksi.

Oletan, että lukemisen tarkoituksena on saada aikaan muutos fyysisessä maailmassa.

Lukemani kirja on Kim Holmbergin, Isto Huvilan, Maria Kronqvist-Bergin, Outi Nivakosken ja Gunilla Widén-Wulffin Kirjasto 2.0 - muuttuva osallistumisen kulttuuri. Btj-kustannus, 2009.

En ole kompetentti arvioimaan teoksen arvoa informaatiotutkimuksen näkökulmasta.
Luin kirjan yleisessä kirjastossa työskentelevän duunarin näkökulmasta.
Tarkoituksena oppia jotain, mitä voin tuoda maailmankuvaani ja työhöni.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille yleisissä kirjastoissa työskenteleville.
Kirja ei ole käsikirja, jossa näytetään, miten kirjasto 1.0 muuttuu kirjasto 2.0:ksi.
Mutta kirja tuo hyvin esiin teemoja, joita pitää miettiä, kun halutaan uudistaa kirjastoa.
Kirja sopii myös konservatiiville.
Siitä voi lukea, että mikään ei uhkaa perinteistä kirjaa, eivätkä kirjasto 2.0:n mukaiset palvelut korvaa kirjaston perinteisiä palveluita, ne vain täydentävät niitä. Eli kaikki hyvin kirjastossa. Mitään ei tarvitse tehdä.

Minä yritin löytää kirjasta juttuja, jotka eivät liittyisi verkkoon.
Koska verkko on ongelma.

Kirja tiivistää:
"Kirjasto 2.0 on muutos vuorovaikutuksessa käyttäjien ja kirjastojen välillä uudessa osallistumisen kultuurissa, jonka sosiaaliset verkkoteknologiat ovat mahdollistaneet."
(s.168.)

Minusta tuntuu, että me emme oikeasti usko, että kirjaston käyttäjät haluavat olla vuorovaikutuksessa kirjaston kanssa tai osallistua kirjastoon.
Ihmiset haluavat saada käteensä kirjan, levyn tai lehden.
Ja olla jossain suhteessa siihen.

En ole lainkaan kiinnostunut S-marketista.
Kunhan saan sieltä tehokkaasti haluamani tuotteet.
En halua olla S-marketin fani Facebookissa.
Enkä halua kommentoida S-marketin blogia.
Mutta kokemus, jonka S-marketin tila minulle tuottaa, vaikuttaa siihen, kuinka usein käytän S-markettia ja kuinka paljon ostan sieltä tavaraa.

Löysinkö kirjasta jotain, mikä voi aiheuttaa muutoksen fyysisessä maailmassa?
Luulen, että löydän tästä kappaleesta vielä jotain:
"Osallistuvassa digitaalisen median kulttuurissa ei ole enää yhtä tietoa tai yhtä mediaa, jota voisi käyttää. Jos samassa kulttuurissa nähdään vain yksi "kirjasto", sen käyttömahdollisuudet ovat niin rajalliset, että se on vaarassa hävitä digitaalisen mediaympäristön kakofoniaan. Kirjaston ei tarvitse lakata olemasta paikka, jossa laidunnetaan kirjoja, mutta kirjasto-osallistujan näkökulmasta laidunmaan määrittelmiminen yhden mediatyypin mukaan on rajoittavaa. Kirjasto-osallistuja käsittelee mediaa ja tietoa kirjastossa samalla tavalla kuin verkossa. Olennaisempaa on löytää hyvä valmentaja ja miellyttävä ympäristö, jossa toimia, kuin rajattu laidunmaa, jossa ei koskaan voi olla yhtä rajoittamattomasti mahdollisuuksia kuin verkossa."
(s.133)

Otan joka tapauksessa laiduntaminen-termin jokapäiväiseen käyttöön.
Minusta se sopii Entressen kirjastoon.

Information Commons on yksi tieteellisten kirjastojen vastaus muuttuneisiin tapoihin työskennellä informaation kanssa. Yleisessä kirjastossa ei voi olla Information Commons -tilaa, jos me emme tarjoa samoja tietokantoja kuin tieteelliset kirjastot.

Mutta miksi yleisen kirjaston pitäisi tarjota tila kaikista vanhanaikaisimmalle tavalle oppia.
Tenttikirjan lukemiselle yksin hiljaisuudessa.

Kirjanhoitaja, läppäritohtori, valmentaja.
Täytyy miettiä.

Löysin tiedon kirjan ilmestymisestä parista seuraamastani blogista.
Kirjan löysin Akateemisesta kirjakaupasta.
HelMet-kirjastoon kirja on varmasti tulossa.
Mutta nopea päääsy informaatioon on minulle tärkeämpää kuin informaation ilmaisuus.

Mitä luen seuraavaksi?
Kirjassa puhutaan Pomeratzin ja Marchionin ajatuksesta, että kirjasto on intellektuaalinen paikka, ei fyysinen tila tai instituutio.
"Kirjasto on jotain sellaista, jossa kirjaston asiakkaat voivat saavuttaa ne tavoitteet, missä kirjaston halutaan heitä auttavan. Tämä intellektuaalinen tila voi sijaita perinteisessä kirjastorakennuksessa, se voidaan kopioida tai luoda uudestaan virtuaaliseen kolmiuloitteiseen tilaan, mutta se voi yhtä hyvin sijaita matkapuhelimessa, vavintolassa, työpöydällä tai vesiautomaatin vieressä."
(s.183)

Näiden ajatuksien lukemiseen en tarvitse myöskään HelMet-kirjastoa.
Artikkeli löytyy tästä.