Herta Müller räknas inte till dom lättlästa precis - och därför vågade jag mig inte på att läsa den på originalspråket. Men den här boken var troligen för mig den rätta introduktionen till vår senaste Nobelpristagares författarskap! Jag känner inte Herta Müller från tidigare, har ingen annan bok att jämföra med. Språket är speciellt, poetiskt. Kapitlen är rubricerade och inte för långa - de kan läsas separat - men ändå går handlingen hela tiden framåt.
Det som stannar i minnet från den här boken är framförallt GLÄDJELÖSHETEN. Tröstlösheten, hopplösheten, allt det gråa, fula: spottet, cigarrettfimparna, flugorna...Den hotfulla stämningen, diktatorns pannlock, krossade nötskal med innehåll som hjärnor... solroskärnorna folk spottar omkring sig...popplarna som hon talar om på nästan alla sidor. Rädslan, fasan, som personifieras i RÄVSKINNET som ligger på hennes golv, räven som vartefter dagarna går förlorar svans, tassar: Någon har varit inne i hennes lägenhet medan hon är på jobb...
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Antti Hyry & UUNI
Enpä olisi uskonut että UUNI olisi tämän vuoden lukuelämyksiäni! Kaiken tämän elämän kiireen keskellä : SLOW LIFE! Yess!
Olen Hyryn kanssa muurannut uunia varvi varvilta, pingottanut puna/valkoisia lankoja, välillä jännitin: tuleeko tästä yhtikäs mitään? Antti ja minä - Osaammeko muurata ylipäänsä? Mitenkä se reikä sinne välikattoon... ja savupiippu???
Luotihan siihen tarvitaan! ja kuviosaha..."
"Jos ihminen ottaa asiakseen muurata talon, niin se voi muurata, vaikka ei ole muurarin koulutusta: ensin pannaan laasti ja sitten tiili, ja se täytyy muistaa... Se vain vaatii semmoista ryhtymistä, ja sitä osaa muurata, kun aloittaa." Näin sanoo Pietari Hyryn kirjassa.
Ja minä uskon siihen nyt, kun olen vihdoin saanut ensimmäiset rieskat ja orsileivät uunista.
Kaikkia sanoja en ymmärtänyt: en tiedä mikä on lattiajuoksu tai... mutta en välitäkään. Paljon uusia sanoja kuitenkin opin (esim.arina) ja LIPPONEN! (luulen että ent. pääministerimme nimi tarkoittaa jonkinlaista jalkinetta?)
Kirja oli minulle yllätys - ja suuri nautinto!
Olen Hyryn kanssa muurannut uunia varvi varvilta, pingottanut puna/valkoisia lankoja, välillä jännitin: tuleeko tästä yhtikäs mitään? Antti ja minä - Osaammeko muurata ylipäänsä? Mitenkä se reikä sinne välikattoon... ja savupiippu???
Luotihan siihen tarvitaan! ja kuviosaha..."
"Jos ihminen ottaa asiakseen muurata talon, niin se voi muurata, vaikka ei ole muurarin koulutusta: ensin pannaan laasti ja sitten tiili, ja se täytyy muistaa... Se vain vaatii semmoista ryhtymistä, ja sitä osaa muurata, kun aloittaa." Näin sanoo Pietari Hyryn kirjassa.
Ja minä uskon siihen nyt, kun olen vihdoin saanut ensimmäiset rieskat ja orsileivät uunista.
Kaikkia sanoja en ymmärtänyt: en tiedä mikä on lattiajuoksu tai... mutta en välitäkään. Paljon uusia sanoja kuitenkin opin (esim.arina) ja LIPPONEN! (luulen että ent. pääministerimme nimi tarkoittaa jonkinlaista jalkinetta?)
Kirja oli minulle yllätys - ja suuri nautinto!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)