Hajahuomioita kirjamessuilta

Kävin tänään pikaisesti Helsingin kirjamessuilla. Yritin käydä kuuntelemassa Paavo Lipposen kaunatilitystä uuden elämäkertansa tiimoilta, mutta sitä oli pakkautunut kuuntelemaan niin suuri väenpaljous, etten päässyt tarpeeksi lähelle että olisin kuullut mitään.

Sen sijaan A.W. Yrjänän ja Janne Halmkronan haastattelua varten menin esiintymislavan yleisöpaikoille jo hyvissä ajoin. Ehdin kuunnella hetken aikaa Jake Nymanin sinänsä ihan hauskaa, mutta jotenkin jo tuhannesti kerrotun kuuloista tarinointia Beatleseistä, Beach Boyseista ja muista 60-luvun poptähdistä.

A.W. Yrjänä kertoi ensin juuri ilmestyneestä päiväkirjastaan, jonka lukemisen olen itsekin jo aloittanut. Teos vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siitä ehkä kirjoittelen tänne vielä myöhemmin. Yrjänä ja Halmkrona kertoivat yhdessä edustamansa CMX-yhtyeen nettisivujen kysymyspalstan kysymyksistä ja vastauksista koostetusta Encyclopedia Idiotica -teoksesta. Teos on varmasti täynnä toinen toistaan hauskempia juttuja, mutta itse en kaikki kysymyspalstan kysymykset vuosien saatossa läpilukeneena siitä jaksa innostua. Uskallan kuitenkin suositella sitä kaikille CMX:stä, älyllisyydesta, kirjallisuudesta ja huonosta huumorista kiinnostuneille.

Muuten Helsingin kirjamessut näyttivät juuri siltä kuin aina ennenkin. Toisaalta tutussa ja ilmeisen hyväksi havaitussa konseptissa on puolensa, mutta jotenkin kaipaisin jotain vaihtelua. Toki kirjamessuilla ja niiden jatkoilla on myös suurelle yleisölle näkymätön tärkeä roolinsa kustannusmaailman verkostoitumis- ja kähmintäpaikkana, joten suureen maksavaan yleisöön panostaminen on kirjamessuilla vain yksi kustantamoiden intresseistä.

Suuren yleisön kosiskelusta jäi päällimmäisenä mieleen Tammen Keltaisen kirjaston massiviset kasat tuoreen kirjallisuuden Nobel-voittaja Herta Müllerin ylihintaisia teoksia. Hänen teoksistaan on suomennettu vain kolme ja kaikki niistä ovat Tammen kustantamia. Nyt Tammi pyrkii luonnollisesti ottamaan Müllerin voitosta irti kaiken hyödyn ja on uudelleen julkaissut nuo kolme aiemmin suomennettua teosta, kun uusien suomentamiseen kuitenkin kuluu aikaa.

Rahalla Saa

Ruotsissa dekkarit eivät ole kovaksikeitettyjä, ne ovat paneroitu chilissä ja sen jälkeen uppopaistettu. Tätä mieltä olin luettuani Jens Lapiduksen kirjan Rahalla saa. Se on ensimmäinen osa Stockholm noir trilogiaa, jossa miljöönä toimii yllättäen Tukholma ja henkilökaarti koostuu uransa eri vaiheilla olevista ammattirikollisista.

Länsinaapurissammehan on jo pitkään oltu tosielämässäkin edellä rahankuljetusautojen sekä pankkien putsaamisessa, eikä sinänsä ihme, että puolustusasianajajana toiminut Lapidus on keksinyt ammentaa työstään materiaalia kirjojaan varten.

Kirjan tapahtumat vaikuttavat hyvin todellisilta ja rikollisliigat aidoilta verrattuna esim. Jarkko Sipilän "Pääkalloprikaatiin", joka aiheuttaa lähinnä huvittuneita naurahduksia (liikaa haukkumatta Sipilää, pidän häntä kovin viihdyttävänä). Näitä kahta kirjailijaa yhdistää sekin, että molemmat ovat työskennelleet "alalla" (Sipilä rikostoimittajana).

Kirjan ehdoton etu on, että se ei ole perinteinen dekkari. Tällä tarkoitan kaavaa, jolla suomessakin kirjoitetaan "kovaksi keitettyä" rikoskirjallisuutta, jossa ollaan moraalin puolesta vielä 50-luvulla ja jutussa on n. yksi käänne. Lapiduksen kirjassa on vauhtia, jollaiseen harvoin törmää dekkareissa. Itseäni miellyttää myös hänen tapansa käyttää hyvin lyhyitä lauseita tehokeinona.

Kaiken kaikkiaan annan tämän kirjan viihdearvolle kouluarvosanan 9!

Alla linkit HelMetiin:

2008 painos
2009 painos

Veikko Huovinen in memoriam

Viime sunnuntaina kuollut Veikko Huovinen oli minulle vielä viikko sitten merkittävin elossa olevista suomalaiskirjailijoista. Suurimman vaikutuksen minuun Huovisen tuotannosta tekivät hänen varhaiset teoksensa, joissa luonto on merkittävässä osassa, kuten novellikokoelma Hirri ja romaani Havukka-ahon ajattelija.

Näitä teoksia lukiessa tulee usein mieleen, että hyvähän sen Huovisen oli siellä metsän keskellä aivan ylivertaisen osuvasti, kauniisti ja olennaisen tiivistäen kuvata luontoa. Eihän sama voi mitenkään onnistua ubiikkiyhteiskunnan ympäröimältä kaupunkilaiselta. Mutta muilla teoksillaan Huovinen kyllä osoitti, että hänellä oli kykyjä vaikka minkälaisen kirjallisuuden kirjoittamiseen, ei vain luonnon ja sydänmaan ihmisten kuvaukseen.

Huovinen tunnettiin etupäässä humoristina, mutta minulle hän oli esteetikko ja positiivisella tavalla kiero yhteiskuntakriitikko. Huovisen tuotannosta löytyy useita pasifistisiksi luokiteltavia teoksia, mutta itse Huovinen oli mieltynyt hänestä gradun kirjoittaneen Heikki Sirviön luonnehdintaan, että Huovinen oli liian ovela pasifistiksi.

Hesarin uutinen Veikko Huovisen kuolemasta
Veikko Huovisen 80-vuotisjuhlahaastattelu Hesarissa
Kainuun maakuntakirjaston Veikko Huovinen -sivut

Ulkoasusta ja sisällöstä

Niin, kai tämä blogi voi näin alussa toimia myös itsensä kehittämisfoorumina.

Eli minkä näköisen haluamme tästä blogista? Mulla ei itsellä ole yhtään graafista silmää, joten en osaa tätä järkevämmän näköiseksi tuunata.

Tarkoitus on siis kirjoittaa mitä tahansa kirjallisuuteen liittyvää. Romaaneista, runoista, tietokirjoista, sarjakuvista, lasten kirjoista, mistä tahansa arvosteluita, vinkkausta, kommentteja. Eikä pelkästään kirjoista vaan myös kirjallisista ilmiöista ja keskustelua herättäneistä kirjallisuuteen liittyvistä aiheista ja uutisista.

Esim. tällä hetkellä ajankohtaisia aiheita voisivat olla vaikkapa Kirjallisuuden Nobel -institutio, Veikko Huovisen elämäntyö suomalaisen kirjallisuuden hyväksi ja kirjallisuuden rooli yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä ja median apulaisena vallan vahtikoirana Tervon Koljatin herättämän keskustelun myötä.

Toisaalta ihan hyvin voi kirjoittaa myös seuraavanlaisen postauksen: "Luin Aku Ankan taskukirjan 256. Se oli hyvä."

Eli ihan mitä vaan, kunhan jonkinlainen aasinsilta kirjallisuuteen tai kirjoihin on löydettävissä.

Uusi nimi

Täten otamme käyttöön (ainakin toistaiseksi) Mikon nimiehdotuksen Entresse Litterae, eli osoite on entresselitterae.blogspot.com.

Heipähei

Tänne perustettaneen Entressen kirjaston kirjallisuusblogi.