Rahalla Saa

Ruotsissa dekkarit eivät ole kovaksikeitettyjä, ne ovat paneroitu chilissä ja sen jälkeen uppopaistettu. Tätä mieltä olin luettuani Jens Lapiduksen kirjan Rahalla saa. Se on ensimmäinen osa Stockholm noir trilogiaa, jossa miljöönä toimii yllättäen Tukholma ja henkilökaarti koostuu uransa eri vaiheilla olevista ammattirikollisista.

Länsinaapurissammehan on jo pitkään oltu tosielämässäkin edellä rahankuljetusautojen sekä pankkien putsaamisessa, eikä sinänsä ihme, että puolustusasianajajana toiminut Lapidus on keksinyt ammentaa työstään materiaalia kirjojaan varten.

Kirjan tapahtumat vaikuttavat hyvin todellisilta ja rikollisliigat aidoilta verrattuna esim. Jarkko Sipilän "Pääkalloprikaatiin", joka aiheuttaa lähinnä huvittuneita naurahduksia (liikaa haukkumatta Sipilää, pidän häntä kovin viihdyttävänä). Näitä kahta kirjailijaa yhdistää sekin, että molemmat ovat työskennelleet "alalla" (Sipilä rikostoimittajana).

Kirjan ehdoton etu on, että se ei ole perinteinen dekkari. Tällä tarkoitan kaavaa, jolla suomessakin kirjoitetaan "kovaksi keitettyä" rikoskirjallisuutta, jossa ollaan moraalin puolesta vielä 50-luvulla ja jutussa on n. yksi käänne. Lapiduksen kirjassa on vauhtia, jollaiseen harvoin törmää dekkareissa. Itseäni miellyttää myös hänen tapansa käyttää hyvin lyhyitä lauseita tehokeinona.

Kaiken kaikkiaan annan tämän kirjan viihdearvolle kouluarvosanan 9!

Alla linkit HelMetiin:

2008 painos
2009 painos