Kirjastossa työskentelevänä tulee joskus tartuttua myös kirjoihin, jotka paljastuvat lähemmin tarkasteltuina ns. kirjallisessa muodossa olevaksi ulosteeksi. Tämä kirja on niin perseestä, että se on valmiiksi jauhettu, sulatettu, puserrettu ulos ja sen jälkeen viimeiset jäljet älykkyydestä on pyyhitty pois Myrkky-lehden vuoden 1992 jouluspesiaalilla.En edes lähde kertomaan, kuinka huonoja ja tylsiä henkilöhahmoja kirjassa on. En edes jaksa selittää kirjan juonta, joka on yhtä moniulotteinen kuin herra Vuorisen huumorintaju hänen kurkottaessaan yhä syvemmälle viemäriin etsien sitä pienintä yhteistä nimittäjää. Hämmästyttävää kyllä, alle 15-vuotiaiden ostokyky on näköjään kovaa tasoa: kaksitoista Vuorisen pokkaria on nimittäin ylittänyt Kultapokkari-rajan (20 000 myytyä kirjaa). Tämä on kirjastotyöläiselle kova paikka.
PS. kakka, pissa ja ripuli.. ainiin, peräpukamat.
Haluan kiittää siitä uhrauksesta jonka olet tehnyt. Tämä varoitus varmaankin säästää useamman harmaat aivosolut tekemästä harakiria silmien tiedottaessa kirjan sisältöä. Olen pariin otteeseen vilkaissut tuota kirjaa, ja miettinyt että pitäiskö lukea jotta voi hakkua, vai jätänkö väliin sillä kirjan haukkuminen ei ole lukemisen arvoista. Taisin tehdä oikean ratkaisun.
VastaaPoistaJos nyt sitten kommentoidaan jotain muuta samaan kategoriaan laskeutuvaa, niin herra Hynysen "Mies Katoaa" runoteoksesta voisin avautua. Jos miestä vituttaa, niin onko siitä pakko avautua muille? Olen useaan otteeseen selannut kirjaa, ja aina menee hermot kun kirjoittajaa vituttaa joku pieni seikka, eikä mikään kelpaa ja on niin ankeeta ja karua ja sitten kriitikot kertovat kuinka "perus suomalaisen miehen" tarinaa Hynynen kertoo. En kyllä pahemmin ole voinut samaistua, enkä usko pystyväni lukemaan sitä loppuun. Tosin tämän teoksen haukkuminen olisi ehkä koko kirjan lukemisen arvoinen, joten ehkä siinä vaiheessa kun hyvä kirjallisuus loppuu kesken...
Ainakin Hesarissa on käyty viime aikoina keskustelua suomalaisen kirjallisuuskritiikin heikkoudesta.
VastaaPoistaNämä arviot olivat ainakin minun mielestäni kiinnostavia.
Pidämmekö keväällä 2010 Juha Vuorinen -seminaarin Entressen kirjastossa?
Hehhee, kirjallisuuskritiikki elää ja voi hyvin Entressen kirjastossa.
VastaaPoistaHynysestä samaa mieltä! Sitä paitsi äijä-imago romuttui viimeistään hänen esiintyessään saman nimisessä sarjassa, jossa paljastui Jounin pelkäävän hämähäkkejä.
Joo Juha Vuorinen -seminaari, johon alustajaksi Vuorisen vanha kaveri Matti Vanhanen! Yleisömenestys olisi taattu.
VastaaPoistaPakko kyllä myöntää, että Vuorisen ensimmäinen teos eli se alkuperäinen Juoppohullun päiväkirja oli kyllä ainakin silloin joskus kun sen luin paikkoittain hyvinkin hauska. Taitaa vaan olla niin, että muita ideoita Vuorisella ei ollutkaan ja nyt sitten kierrätetään niitä vanhoja kymmenettä kertaa hengen pitimiksi.
Juu, lupaan emännöidä Juha Vuorinen -seminaarin. Ensimmäisen Juoppohullun voimalla olen lukenut kaikki muutkin. Tässä taannoin mielenterveys -ja päihdealan ammattilaiset halusivat kirjavinkkausta alan kaunokirjallisuudesta. Täräytin heille Juoppohullua ja nauroivat katketakseen, melkeinpä ulvoivat. Ja kaikki juoppohullut meni lainaan, esim. Härkösen Loppuunkäsittellyt ei...
VastaaPoistaPs. Olen myöskin täydentänyt Vuoris-kokoelmaamme, joka oli kovin loppuunkulunut;)
VastaaPoistaKai joudun sen ensimmäisen lukemaan, että saan selville miten Vuorinen on maineensa hauskana miehenä saanut, koska tämän kirjan perusteella tuntuu yhden vitsin mieheltä.
VastaaPoista