Miksi runous ei kiinnosta?

Kirjastomme informaatikko Jaakko kirjoitti eilen Facebookissa: "e76al 9.11.2009. 2.2: 469 ennen 2009 luotua nidettä. Näistä 216 0-lainanidettä 2009. 129 nidettä kukaan ei ole halunnut vuosina 2008+2009." Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että Entressen kirjaston runokirjoista miltei puolet on sellaisia, joita ei ole tänä vuonna lainattu kertaakaan.

Miksi runous ei kiinnosta ihmisiä (näköjään ainakaan täällä Keski-Espoossa)? Onko Suomi tunnekylmä insinööriyhteiskunta, kuten jotkut ihmiset sanovat, jossa ei koeta tarvetta runouden tarjoamille näkökulmille? Jos ubiikkiyhteiskunnan ihmiset eivät ymmärrä tarvitsevansa runoutta, se ei tarkoita sitä, ettei runoutta enää tarvita. Päinvastoin runoutta todella tarvitaan yhteiskunnassa joka näyttää unohtaneen ajattelun ja älyllisyyden ja on uhrannut itsensä viihteelle. Tämän on muututtava! Runouden arvostus on palautettava!

(Pyydän anteeksi tätä sekavaa avautumistani.)