maanantai 23. marraskuuta 2009

Nämä kirjat jokaisen pitäisi lukea

Tässä tarjoan subjektiivisen näkemykseni neljästä kaunokirjallisesta kirjailijasta ja teoksesta, jotka jokaisen kaunokirjallisuuden ystävän pitäisi tuntea. Oikeastaan mieluiten kaikkien tulisi nämä tuntea, mutta kun suurelle osalle ihmisistä on ylpeilyn aihe ettei ole lukenut Aapisen jälkeen yhtään kirjaa, niin kannattanee unohtaa tämä toive.

Ernest Hemingway

Hemingwayn kirjoissa ei yleensä tapahdu mitään kovin ihmeellistä ja kerrontakin on hyvin toteavaa ja lakonista. Mutta sinänsä yksinkertaisten tarinoiden alle kätkeytyy paljon. Hemingway on mestari piilottamaan rivien väliin jännitteitä ja ajatuksia, jotka eivät heti aukea. Tästä syystä hänen tarinoissaan on uskomaton tenho ja veto, jota on vaikea selittää. Hemingwayn teoksissa ei ole juuri mitään yhteistä hänen machon imagonsa kanssa. Itselleni merkittävimpiä Hemingwayn teoksista ovat romaanit Ja aurinko nousee, Kenelle kellot soivat ja Jäähyväiset aseille sekä muutamat novellit novellikokoelmissa Kilimandsaron lumet ja Nick Adamsin tarina. Hemingwayn teoksia voisi analysoida loputtomiin ja aina löytyisi jotain uutta.

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Äärimmäisen nerokas teos. Psykologinen ja jännittävä. Jos uuden taiteen perusteena pidettäisiin sitä, että sen tulee olla aiemmin tehtyä parempaa (en tiedä mistä tämän absurdin ajatuksen keksin), niin eipä Rikoksen ja rangaistuksen jälkeen olisi paljon ollut syytä julkaista kaunokirjallisuutta. Jos lukee elämänsä aikana vain yhden kaunokirjallisen teoksen, niin sen olisi syytä olla tämä. Olkoonkin, ettei tämä ole siitä helpoimmasta päästä.

Peter Høeg

Høegin teokset ovat kaksijakoisia. Niissä on jotain tuttua tuntemastamme maailmasta ja jotain hyvin outoa, unenomaista. Niitä lukiessa tulee usein tunne kuin ymmärtäisi jotain uutta, muttei kykene selittämään itselleen mitä. Teoksiin on ladattu paljon merkityksiä, kerroksia ja yhteiskuntakritiikkiä. Ne eivät päästä helpolla, mutta palkitsevat aina. Tärkeimpinä Høegin teoksina pidän surrealisminkin rajamailla käyvää sukukertomusta Kuvitelma 20. vuosisadasta, hyvin yhteiskuntakriittistä teosta Rajatapaukset ja bestselleriksikin noussutta outoa dekkariksi naamioitua teosta Lumen taju. Mielestäni Høeg ansaitsisi ehdottomasti kirjallisuuden Nobelin, koska on merkittävin nykykirjailija.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Tässä romaanissa on kaikkea. On tarina, on toinen tarina, on kolmas tarina... Kritiikkiä vähän joka suuntaan, mystiikkaa, realismia, ajankuvaa. Järjetön määrä kerroksellisuutta ja kuitenkin kaikki pysyy hyvin kasassa. Saatana saapuu Moskovaan on ihmeellinen tarina. Lukematta tätä teosta ihminen on vajaa.


Näihin teoksiin kehotan kaikkia tarttumaan. Olen kuitenkin realisti ja olen tyytyväinen, jos tämän ansiosta edes yksi ihminen lukisi edes yhden näistä suosittelemistani teoksista.

(joudun pahoittelemaan sovinistisuuttani kirjallisen makuni kohdalla)

10 kommenttia:

  1. Ytimekkäästi sanottu Hemingwaystä! Lumouduin Hemingwayn tarinoista 16-vuotiaana..luin kaiken häneltä, mitä sain käsiini. Järkytys oli lukea itsestään kirjailijasta jotain esitelmääni varten, hänhän oli mm.suuri härkätaistelujen fanittaja ja aika brutaali äijä. Miten erilaisia olivatkaan tekstit ja tekijä.. mutta, eihän taide ole =tekijänsä. Toisaalta taas mm.Picasson monipuolisessa taiteessa näkyy myös hänen persoonallisuutensa..tästä saisikin hyvän keskustelun aihee taiteilijoista suhteessa taiteeseensa:)
    t.Pirkko

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos näistä kirjoista! Fanitan täysillä Hemingwayn lisäksi!Lumentaju oli kuin uni,jännittävä matka. Harmaan ja valkoisen eri valoorein.Pehmeys ja unenomaisuus ja rikollsinen raakuus yhdityivät taitavaksi kontrastiksi. Rajatapaukset puolestaan tulisi olla jokaisen vanhemmankin, mutta erityisesti opettajien perusteos, miten lapsia ei saa kohdella-opas! Se oli jotenkin raaempi kirja kuin Lumen taju, mistä pidin kaunokirjallisesti enemmän, muita en ole lukenut.

    Rikos ja rangaistas on yksi maailman parhaimpia kirjoja! Sitä lukiessa tuntuu kuin itsekin muuttuisi päähenkilön kaltaiseksi, niin loistavaa sisäisen mielenliikkeiden kuvausta en ole tavannut...enkä ole tavannut ketään teoksen loppuun lukenutta, joka sanoisi kirjaa huonoksi ;)

    En ole lukenut Bulgakovia.Saatana saapuu Moskovaan on jäänyt sinne lukemattomien kirjojen hautausmaalle..

    Listaasi lisäisin itse vielä Hessen Narkissos & kultasuu. Nuorena se teki lähtemättömän vaikutuksen. Steinbeck mukaan myös. Hyvä aloitus Juha! jatketaampa; kotimaisten kirjailijoiden teoksista voisi tehdä samaisen listan? t.Pirkko (joka ei muista omia tunnuksiaan tänne, siksi nimetön -vastaus)

    VastaaPoista
  3. Hemingway, Dostojevski, Peter Hoeg - alla stora läsupplevelser! Men sen får jag säga som Pirkko: Bulgakov har jag inte läst - började på den som ung och hade svårighet att förstå, att orka vidare. Kanske borde man ge den en ny chans?! Men pensionärer lär ha ont om tid... Först vill jag i alla fall läsa Steve Sem-Sandbergs "De fattiga i Lódz" (om ett judiskt ghetto under andra världskriget) som i kväll fått AUGUSTPRISET (årets bästa skönlitterära bok i Sverige) Minabibliotek.se

    VastaaPoista
  4. Mikä teitä vaivaa ;) Olette varmasti lukeneet paljon minua enemmän, mutta Bulgakov on jäänyt väliin. Outoa.

    VastaaPoista
  5. Jos suomalaisista kirjailijoista jaksaisin kirjoittaa samanlaisen listan, niin siinä olisi ainakin Kiven Seitsemän veljestä, Eino Leinon runotuotanto ja Veikko Huovinen.

    VastaaPoista
  6. Bulgakovin lisäksi on jäänyt väliin monta muutakin hyvää kirjaa. Siitä voisi tehdäkin listan;nämä olen aikonut lukea, mutten ole vieläkään lukenut..Ja kirjat, jotka olen lukenut, mutten lue toista kertaa :)

    Ristiriitaiset kirjat ovat kiinnostavia. esimerkiksi kirjat, joiden kieli lumoaa tai juoni on taitava, mutta niiden sisällössä on jotain, mikä tökkii tai on suorastaan sairaalloista. Kirjoja, joista sanotaan;tykkäsin hurjasti, mutta en taida lukea uudestaan.. Tulee heti mieleeni Elfried Jelinekin Pianonsoittaja ja Maria Peuran On rakkautes ääretön. Jelinek kuvaa väkivaltaa ja perversioita inhorealistisesti. Peuran kirjassa isoisä käyttää hyväksi pientä tyttöä. Siinä oli pakko hyppiä joidenkin inhottavien kuvailujen yli, voin pahoin sitä lukiessa.

    Kirjallisesti molemmat teokset olivat lukuelämyksiä.

    Tämä meni jo asian vierestä, mutta tässä uusi keskustelun aihe. Onko muilla kokemuksia ristiriitoisista kirjoista? t.Pirkko

    VastaaPoista
  7. Ainoa mainitsemistasi minkä olen lukenut ja pidän hyvänä kirjana on Lumen taju. Ilman sitä dekkarijuonnetta olisi saattanut jäädä kyllä lukematta mutta onneksi luin, koska oli ihan kingiä kamaa, häröjä fiiliksiä.

    Saatana saapuu Moskovaan olen yrittänyt ainakin kaksi kertaa lukea mutta ku ei nii ei. Myöskään muut venäläiset, joita olen yrittänyt ei oo jaksanu kiinnostaa esim. Pelevin...

    PS. En saa kiksejä pelkistä hienoista lauseista tai "lumoavasta kielestä" ?! :)

    VastaaPoista
  8. Hyvä Panu! :) En minäkään aina saa kiksejä lumoavasta kielestä,ei se pelkästään riitä.. Aina en osaa edes sanoa, miksi just joku kirja tuntuu paremmalta kuin joku toinen. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että kirja ravitsee.

    Hyvä kirja pitää nauttia kuin kulinaristinen ateria. Ei sitä tarvitsekaan selittää ja analysoida puhki. -Sehän on jokapäiväistä ruokaa!t.Pirkko

    VastaaPoista
  9. En lähtisi vertaamaan juuri arvostelemaani kirjaa ruokaan, tai korkeintaan mädätettyyn kalaan :D

    VastaaPoista
  10. Perinteisen kirjallisuuden näkökulmasta kieli ei ole kuin vain viestin välittäjä. Erilaiset muotoilut välittävät vietin eri tavalla ja saavat mahdollisesti aikaan haluttuja tuntemuksia vastaanottajassa. Pelkät hienot lauseet ovat täysin hyödyttömiä jolleivat ne sisällä jotain viestiä.

    P.S. Perinteisellä kirjallisuudella tarkoitan vain sitä, että tähän ei ehkä ole tarpeen sotkea itse kieleen liittyvää filosofiaa, jota avantgardessa ajoittain käsitellään.

    VastaaPoista