Yasmina Khadran (oikealta nimeltään Mohammed Moulessehoul) teos Kabulin pääskyset sijoittuu nimensä mukaisesti Kabuliin. Afganistanissa Taleban hallitsee (alkuteos on julkaistu vuonna 2002) ja elämä on kovaa. Tarinan keskiössä on kaksi avioparia. Atiq Shaukat on vanginvartija kuolemaantuomittujen osastolla ja hänen vaimonsa Musarat makaa kuolinvuoteellaan. Muhsin Ramat on joutunut luopumaan aiemmasta varakkaasta ja mukavasta elämästään ja hänen kaunis vaimonsa Zunaira on äärimmäisen katkera siitä, että on pakotettu käyttämään burqaa.
Nämä neljä ihmistä haluaisivat kaikki vaan elää elämäänsä rauhassa. Muhsin ja Zunaira haluaisivat voida kävellä puistossa käsi kädessä. Zunaira toivoisi voivansa katsella maailmaa ja pystyä koskettamaan tavaroita torilla paljailla käsillään ilman välissä olevaa burqaa ja mustia nahkahanskoja. Atiq on täysin tympääntynyt elämäänsä ja kokee pettymyksen tunteita kun kotiin saavuttuaan huomaa, ettei vaimo ole vieläkään kuollut. Silti hän ei ole halukas ottamaan toista vaimoa, mikä on joillekin tarpeeksi hyvä syy pitää häntä pilkkanaan. Näiden neljän ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa traagisella tavalla.
Kabulin pääskysten tarina on hyvinkin rankka. Ihmisten elämä on kovaa, eikä ilon aiheita juuri löydy, mutta kurjassa tilanteessa inhimilliset tunteet toimivat samoin kuin muulloinkin. Yasmina Khadran kirjoitustyyli on suorastaan ristiriidassa tarinan sisällön kanssa. Teksti on hyvin rikasta, kaunista ja kuvailevaa, jopa runollista, mutta todellisuus jota se kuvaa on erittäin raakaa. Kirja on kuvaus lyhyestä ajanjaksosta päähenkilöiden elämässä (romaani on lyhyt, vain 132 sivua). Voin suositella kirjaa sellaisille lukijoille, jotka nauttivat rikkaasta kielestä, mutta eivät vaadi lukemiltaan kirjoilta yksiselitteisen onnellista loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti