Godwin oli jälleen oikeessa, sen todistaa Helsingin Sanomien lukijoiden keskustelupalsta. Tällä kertaa ärsykkeenä oli artikkeli jossa kerrottiin kuinka Oulunkylän kirjaston poistokirjoja, noin 20 000 kpl on poltettu kaukolämmöksi. Keskustelu lähtee nopeasti käsistä, kun ei muisteta pysyä aiheessa. Suurin kysymys taitaa olla että miksi niin monta kirjaa poistettiin kerralla, mutta 99% keskustelusta keskittyy siihen kuinka väärin on tuhota kirjoja ylipäätänsä, ja että jokainen kirja on pelastamisen arvoinen ja näihin kommentteihin vastauksia. Keskustelusta voi poimia sormin laskien ne kommentit jotka oikeasti ovat asiallisia ja ajatuksella tehtyjä. Tämä on sitä internet-aikaa... tässä kärjekkäimmät kritiikit:
Kansallissosialistit eli natsit polttivat mielestään ei-kiinnostavia (ja huonokuntoisia?) kirjoja 1930-luvulla eli hyvä esikuva on valittu kirjanpolttohommille. Kirjan kiinnostavuuttahan ei ratkaise sen kunto.
- Hampus
Olisihan nuo voinut antaa vaikka avustusjärjestöjen kirppareille myytäväksi, tai lähettää jonnekin maahan avustuksena missä kirjoista on pula. Tai mitä muuta tahansa kuin polttaa kirjat.
- Miettiväinen
Mihin kirjoja enää tarvitaan, kun kohta ei ole enää kirjastojakaan?
- Pelkkää säästöä
Veikkaisin että se mikä suurinta osaa raivostuttaa, on kirjojen elämänkaaren päättyminen, ei suinkaan se että kyseessä on 20 000 nidettä. Syyksi poistamiselle kerrottiin olevan huonokuntoisia kirjoja jotka täytyi saada alta pois remontin alta. Toki 20 000 nidettä on suuri määrä, mutta kun artikkeli ei kerro enempää, on turha raivota päätöstä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperikirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperikirja. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. joulukuuta 2009
tiistai 1. joulukuuta 2009
Kirja on sosiaalinen juttu
John Battelle kirjoittaa blogissaan, miten Amazon ei Kindlensä kanssa ymmärrä, mistä kirjoissa ja lukemisessa on kyse. Battelle kirjoittaa, että hän ei aio lukea kirjoja nykyisillä ekirjalukulaitteilla.
Battelle listaa ekirjan heikkouksia:
"- You can't share a Kindle book with anyone else. That's just nuts. The sharing of a book is perhaps one of the most intimate and important intellectual acts between humans, ever. I'm not stuck on whether or not that sharing is physical. I'm stuck on the inability to share. It's a crime.
- You can't declare to anyone (including, importantly, reminding yourself) that you've read this book - an obstacle I'll call "the library problem." I love being surrounded by books I've read, and I love the fact that people who come to my office or my home library can see the books I've read. Yeah, part of it has to do with status. And does digital mean that status is going away? I don't think so.
- You lose the serendipity of reading in public (and judging, as well as being judged for what is read in public). This issue has famously been pointed out before, and I do find it rather compelling. A Kindle suffers from a kind of social blindness - no one knows what you're reading, unless they ask. Something important is lost when no one knows what you're reading on the subway, the airplane, or the park bench. The opening salvos of countless relationships will no doubt be lost (though I suppose any number of romances have been kindled by the exuberant declaration of one's love for the Kindle...)." http://battellemedia.com/archives/005062.php
Argumentit yllättivät minut täysin. Minä olen ajatellut, että paperikirjan aika on ohi, koska paperikirja ei pysty kommunikoimaan maailman kanssa. Toisin kuin verkossa oleva teksti.
Mutta minä olen ajatellut epätarkasti.
Tärkeää ei ole se, missä teksti on. Tärkeintä on se, missä lukija on.
Toki tekstitkin voivat keskustella, mutta lukijoiden, kokijoiden ja tekijöiden kohtaaminen kahvilassa, verkossa tai vaikka kirjastossa on tärkeämpää.
Paitsi ehkä kirjallisuuden kannalta.
Ihminen voi rakentaa kirjaston kirjoista vain pienen alttarin kotiinsa, mutta olemalla kirjastotilassa, lähellä kirjoja, kirjojen ja kirjallisuuden sosiaalinen henki leviää myös ihmisen ylle.
Minä käyn joskus näyttäytymässä Akateemisesa kirjakaupassa.
Kaikki kirjastotilat eivät ole yhtä hyviä näyttäytymispaikkoja.
Jos paperikirjan vahvuus on yhä sen kyvyssä tukea jakmista, kertomista ja identiteetin luomista, miten kirjasto tukee tätä lukukokemuksen sosiaalista luonnetta?
Kirjasto on julkinen tila, jossa on luontevaa kävellä kirja kädessä.
Hiljaisuus, intimiteettisuoja, eristäytyminen, yksinäisyys. Säännöt.
Lukupiirit, kirjallisuustapahtumat, kirjallisuusblogit, lukukilpailut, kirjoituspajat, lukijoiden arviot kirjoista kokoelmaatietokannassa, ...
Kirjasto tarjoaa fyysisiä ja virtuaalisia tiloja, kirjallisuutta ja asiantuntijuutta tukiessaan kirjallisuuden sosiaalista kokemista.
John Battelle haluaa ympäröidä itsensä lukemillaan kirjoilla. En tiedä, mitä kirjoja hänellä on hyllyssään, mutta oletan useimpien kotikirjaston rakentajien pyrkivän näyttämään sivistystä, lukeneisuutta, oppineisuutta ja hyvää makua. Ja tietenkin pyrkimään kohti näitä ihanteita. Ymmärrän, että eri ihmisillä nämä asiat tarkoittavat hyvin erilaisia asioita.
Joka tapauksessa on mielenkiintoista, että ekirjat lähestyvät meitä kuitenkin juuri oppilaitosten suunnasta.
Digital textbooks likely to energize e-book war
Professional and Scholarly Publishing Leads the Market for Ebooks by a Wide Margin
Minulla on yhä kirjahyllyssäni vanhoja tenttikirjojani vuodelta noin 1987.
Niistä palikoista minut on tehty.
Haluan tietää, että ne pysyvät hyllyssä.
Battelle listaa ekirjan heikkouksia:
"- You can't share a Kindle book with anyone else. That's just nuts. The sharing of a book is perhaps one of the most intimate and important intellectual acts between humans, ever. I'm not stuck on whether or not that sharing is physical. I'm stuck on the inability to share. It's a crime.
- You can't declare to anyone (including, importantly, reminding yourself) that you've read this book - an obstacle I'll call "the library problem." I love being surrounded by books I've read, and I love the fact that people who come to my office or my home library can see the books I've read. Yeah, part of it has to do with status. And does digital mean that status is going away? I don't think so.
- You lose the serendipity of reading in public (and judging, as well as being judged for what is read in public). This issue has famously been pointed out before, and I do find it rather compelling. A Kindle suffers from a kind of social blindness - no one knows what you're reading, unless they ask. Something important is lost when no one knows what you're reading on the subway, the airplane, or the park bench. The opening salvos of countless relationships will no doubt be lost (though I suppose any number of romances have been kindled by the exuberant declaration of one's love for the Kindle...)." http://battellemedia.com/archives/005062.php
Argumentit yllättivät minut täysin. Minä olen ajatellut, että paperikirjan aika on ohi, koska paperikirja ei pysty kommunikoimaan maailman kanssa. Toisin kuin verkossa oleva teksti.
Mutta minä olen ajatellut epätarkasti.
Tärkeää ei ole se, missä teksti on. Tärkeintä on se, missä lukija on.
Toki tekstitkin voivat keskustella, mutta lukijoiden, kokijoiden ja tekijöiden kohtaaminen kahvilassa, verkossa tai vaikka kirjastossa on tärkeämpää.
Paitsi ehkä kirjallisuuden kannalta.
Ihminen voi rakentaa kirjaston kirjoista vain pienen alttarin kotiinsa, mutta olemalla kirjastotilassa, lähellä kirjoja, kirjojen ja kirjallisuuden sosiaalinen henki leviää myös ihmisen ylle.
Minä käyn joskus näyttäytymässä Akateemisesa kirjakaupassa.
Kaikki kirjastotilat eivät ole yhtä hyviä näyttäytymispaikkoja.
Jos paperikirjan vahvuus on yhä sen kyvyssä tukea jakmista, kertomista ja identiteetin luomista, miten kirjasto tukee tätä lukukokemuksen sosiaalista luonnetta?
Kirjasto on julkinen tila, jossa on luontevaa kävellä kirja kädessä.
Hiljaisuus, intimiteettisuoja, eristäytyminen, yksinäisyys. Säännöt.
Lukupiirit, kirjallisuustapahtumat, kirjallisuusblogit, lukukilpailut, kirjoituspajat, lukijoiden arviot kirjoista kokoelmaatietokannassa, ...
Kirjasto tarjoaa fyysisiä ja virtuaalisia tiloja, kirjallisuutta ja asiantuntijuutta tukiessaan kirjallisuuden sosiaalista kokemista.
John Battelle haluaa ympäröidä itsensä lukemillaan kirjoilla. En tiedä, mitä kirjoja hänellä on hyllyssään, mutta oletan useimpien kotikirjaston rakentajien pyrkivän näyttämään sivistystä, lukeneisuutta, oppineisuutta ja hyvää makua. Ja tietenkin pyrkimään kohti näitä ihanteita. Ymmärrän, että eri ihmisillä nämä asiat tarkoittavat hyvin erilaisia asioita.
Joka tapauksessa on mielenkiintoista, että ekirjat lähestyvät meitä kuitenkin juuri oppilaitosten suunnasta.
Digital textbooks likely to energize e-book war
Professional and Scholarly Publishing Leads the Market for Ebooks by a Wide Margin
Minulla on yhä kirjahyllyssäni vanhoja tenttikirjojani vuodelta noin 1987.
Niistä palikoista minut on tehty.
Haluan tietää, että ne pysyvät hyllyssä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)